AVI, kampaamot ja järjen käyttö

Luin ystäväni viestistä että kampaamon täytyy hakea mm. 6.12 aukioloon erikoislupa AVI lta. Lupa maksaa 120€. Mietin mielessäni että mitä ihmettä? Miksi yrittäjä ei saa tehdä töitä silloin kun niitä olisi? Miksi tarvitaan viranomaiselta lupa?

Kiinnostuin ja selvitin että Lapin AVI myöntää nämä luvat. Luvan hinta AVI n sivuilla kuitenkin on 200€. Näyttää sille että 120€ on vanha hinta. Millähän tuo 67% nousu luvan hintaan voidaan perustella. Yrittäjä kuitenkin maksaa jo arvonlisäveron valtiolle tuostakin työstä.

Selasin lisää AVIn sivuja ja löysin lisää kampaamojuttuja:

https://www.avi.fi/web/avi/-/kampaamoiden-ja-partureiden-hintojen-ilmoittamisessa-puutteita-kolmannes-kampaamoista-ja-partureista-ei-kerro-palvelun-hintoja-hintamerkintaasetuksen-#.

Tiedote antaa melko karmaisevan kuvan AVI n ymmärryksestä.
- AVI n virkahenkilöt elävät ajassa, jossa ainoa tapa saada palvelun hinta selville on käydä palvelutuottajan ikkunan takana lukemassa hinnasto. AVI n käsityksen mukaan asiakas ei siis etukäteen voi tutkia hintoja ja päättää mitä palvelua käyttää.
- AVI n virkahenkilöiden mielestä kilpailu toimii hyvin jos vain yrityksillä on hinnastot riittävän suurella fontilla ikkunassa ja se on jopa tärkein kilpailua ylläpitävä tekijä.
- tarkastukset, koko maassa tarkastettiin 2540 ! parturia ja kampaamoa.
Ihan oikeasti. Kuinka monta virkahenkilö työvuotta tähän meni, paljonko olivat matkakustannusten korvaukset. Ei ihme jos luvan hinta nousee 67%

AVI n löytämät epäkohdat:
- liian pienen fontin käyttö hinnastossa.
- yksikköhinnan puuttuminen.
Virkahenkilö siis ei ymmärrä että palvelu on ainutkertainen, eli tuotetaan kerrallaan yhdelle henkilölle. Myös parturin myymien oheistuotteiden osalta on vaikea kuvitella asiakkaalle syntyvän väärää vaikutelmaa.

Pelottavaa on että virkahenkilöt osoittavat näillä tiedotteilla ja toimilla että he eivät ymmärrä tuon taivaallista reaalimaailmasta, eivät kampaamotoiminnasta, eivät kuluttajien toiminnasta. Mitä järkeä on pyörittää toimintoja, jotka eivät palvele ketään.

Ottakaa käyttöön vanha tuomariohje: Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. Laajentakaa sitä. Jos se ei voi olla laki, se ei voi olla myöskään asetus.
Lainsäädäntöä ei ole pakko tulkita tiukimman, reaalimaailmasta irroitetun tekstitulkinnan mukaan. Lainsäädäntöä tulee tulkita lain hengen mukaan. Jos tulkinta on täysin irti reaalimaailmasta, se vain aiheuttaa vastareaktioita.

Liian pieni fontti.... voi hyvänen aika.

Kehityksen välttämättömyydestä

Kehitys kehittyy.

Olen viime päivät seurannut keskustelua Suomalaisen taksipalvelun korkeasta laadusta ja tarpeettomista, jopa päällekkäisistä (lue kilpailevista) uusista palveluista jotka eivät tuo mitään lisäarvoa.

Tulee mieleen Ikea. Ikean ensimmäistä Espoon myymälää ehdittiin jarruttamaan toistakymmentä vuotta, koska haluttiin suojella jotain muuta. Lopulta oli pakko myöntää se kuuluisa tontti ja sen jälkeen huonekalukauppa on ollut myllerryksessä.

Muutama vuosi sitten selvittelin matkapuhelin/gps-taksitilaus applikaation mahdollisuutta pk-seudulla. Tämä tapahtui Malesiassa asuvan ystäväni innoittamana. Kuala Lumpurissa käytössä oleva järjestelmä oli luotettava ja sai pelkästään kehuja. Selvittelin mm. periaatteita ja kustannuksia suomalaisen ohjelmistotalon kanssa. Lopputulos oli että itse applikaatio ja infra sille ei ole mahdottoman kallis, mutta sen myyminen Suomessa on käytännössä mahdotonta (hah, ajattelin siis vain Suomea, hölmö).

Uber autonvälitys olisi tulossa Suomeen. En ole lainkaan varma onko järkevää lähettää taksin käyttöön kuluvat rahat Kaliforniaan Suomesta. Toisaalta, luottokortilla maksettaessa prosentit menevät useimmiten ulkomaille.

Niinköhän tässä tulee käymään, kun me emme itse halua kehittää toimintaamme. Sen sijaan amerikkalainen start-up haluaa levittäytyä globaaliksi. Emmekö me ymmärrä, että edes taksi-ala ei ole suojassa globaalilta taloudelta. Vaikka sitä suojataan kuten Espoon Ikean tonttia. Linja-autoliikenteessä on jo ulkomaisia toimijoita.

Tehokkuus tulee kilpailusta. Jos p-aineen hinnanousua ei voi suoraan siirtää hintaan on parannettava tehokkuutta.

Itse näen taksialan tulevaisuuden suurissa kaupungeissa seuraavasti: yhtiöiden yksikkökoon on kasvettava, jotta tehokkuutta ja hyötysuhdetta voidaan parantaa. Mies ja auto periaate on katoavaa kansanperinnettä.
Ei linja-autonkuljettajakaan mene töihin siksi että saa seitsemän vuoden päästä oman linja-autoluvan.
Alan on pakko itse uudistaa itseään kiireen vilkkaa. Jos niin ei tapahdu, se kilpailu tulee jälleen jostain muualta ja yllättää.

Alalla on menestyneitä yrittäjiä ja heille on annettava kasvumahdollisuus omalla toiminnallaan.

Edunvalvontajärjestöjen ongelma näyttää olevan se että ulkopuolinen maailma on paha ja on helpompi argumentoida kaikki uudet ajatukset tyhjäksi, kuin pyrkiä itse kehittymään. Tai sitten askarrellaan pienten parannusten kanssa ja unohdetaan tarkastella kriittisesti koko toimialaa.

Uberin tilausjärjestelmän kohdalla, tietyille käyttäjäryhmille, edut ovat ilmeiset ja liittyvät palvelun laatuun ja mitattavuuteen. Samanlaisia järjestelmiä voi tehdä varsin kohtuuhinnalla ihan Suomessakin. Mutta se edellyttää tahtoa kehittää ja kuunnella asiakasta, oikeasti.

Verovelat ja rekisterit

Julkinen verovelkarekisteri

Valtionvarainministeri esitti julkista yritysten verovelkarekisteriä.
Aihe on ohitettu, ei kovin kiinnostavana.

Itse jäin pohtimaan.
Oliko kyseessä vain keskustelun herättäminen yritysten verojen maksusta?
Oliko tavoitteena poliittinen ohjaus ja mihin nyt ollaan ohjaamassa?
Onko kyse siitä että virkamiehet ja poliitikot edelleen huonosti ymmärtävät yritystoimintaa ja siihen liittyviä asioita?

Päädyin lopulta siihen, että on kyse viimeisestä vaihtoehdosta.
Kun kyse on yritysten veroista, asiat ovat olleet hallinnassa jo kauan.

Yritykset ja yksityishenkilöt voivat tarkistaa toimittajansa luottotiedot. Riittävän kauan rästissä olleet kaikki verot näkyvät luottotiedoissa. Tarjouspyynnöissä usein pyydetään tarjoajaa lähettämään verovelkatodistus, myös sillä pyritään varmistamaan verojen maksutilanne. Tätä voivat myös yksityishenkilöt edellyttää. Samoin ennakkoperintärekisteriote on tapa varmistua asiasta. YTJ:stä on helppo myös yksityishenkilön tarkistaa onko yritys rekistereissä vai ei. Myös luottotietoyhtiöiltä saa tilata yksittäisen yrityksen luottotiedot. Verohallinnolla on oma perintänsä, joka ovat varsin tehokas ja korkeakorkoinen, äärimmäisenä keinona konkurssiin hakeminen. Rakennusalalla on käänteinen arvonlisäverovelvollisuus. Talouslehdet julkaisevat trattalistoja jne.. Tietojen saanti siis ei ole ongelma palvelun tai tavaran ostajalle.

Yritysten toiminta on aikalailla arkista. Yritykset pyrkivät hoitamaan saatavansa ja velkansa keskenään. Niin kauan kuin on todennäköistä että rahat saadaan, ei lypsävää lehmää haluta teurastaa. Äärimmäisenä keinona käytetään yrityssaneerausta, jolloin kaikki velkojat leikkaavat saataviaan. Usein se on parempi kuin saatavan menettäminen kokonaan. Ei niistä huudella kaduilla. Vuonna 2012 neljännes yrityksistä teki tappiota, 2013 tilanne on todennäköisesti huonompi. Tappio heijastuu yleensä kassaan ja maksukykyyn. Yrityksissä joudutaan joskus päättämään maksetaanko palkat, verot vai tavarantoimittajan laskut. Suurimmalla osalla yrityksistä ei ole vahvaa kassaa turvanaan.

Nämä eivät ole arvo- tai halukysymyksiä (kuin huijareilla), vaan käytännön ratkaisuja, jotka on tehtävä erilaisissa olosuhteissa joissa yrityksen toiminta halutaan pitää hengissä. Jos iso tilaaja (esim kunta, valtio, julkisyhteisö, yritys) jättää maksamatta tai vetkuttelee omien kassaongelmiensa kanssa, se näkyy palveluntuottajan kassassa. Kun Tekes tai Kera päättää periä tuotekehityslainan takaisin vastuuhenkilön vaihtuessa, se on ongelma. Vienti on oma taiteenlajinsa.

Samaan aikaan rahoitus Suomessa hyytyy täysin, pankkikeskeisessä Suomessa pankeista ei rahaa saa.

Mitä julkinen verovelkarekisteri sitten tuo lisäarvona tähän kaikkeen?
Kaksi kuukautta maksamatta olleet verot julkistetaan. Tästä seuraa että perintäaikataulu (saatavaa on kuitenkin perittävä) nopeutuu merkittävästi. Sitä ei voi käyttää perusteena maksuehtojen tiukentamiseen asiakkaalle. Uteliaisuus. Kuka tahansa voi käydä katsomassa onko naapurin yrittäjällä vaikeaa vai ei.

Mitä jos jatketaan analogiaa. Kaikki yritykset julkistavat asiakkaidensa kaksi kuukautta maksamatta olleet laskut omilla nettisivuillaan? Tai luodaan keskitetty sivusto jossa kaikki saatavat on luettavissa.

Miksi siis? Se ei muuta verohallinnon reaalimaailmaa mitenkään. Vai johtaisiko se nopeutettuun konkurssiin? Se että yrityksellä on välillä vaikeata ei tarkoita ettei yritys voisi olla menestyvä, jos sen toimintaa ei katkaista kesken kaiken. Lainaan tähän yrittämisen periaatteista lukemani ohjeistuksen yrittäjälle pienellä paikkakunnalla, kiitos.

Muistutus kaikille yrittäjäksi aikoville, oman kokemuksen perusteella:

1. Älä perusta yritystä, jonka nimessä on sinun oma nimesi. Muuten lapsesi saavat koulun pihalla kuulla maksuhäiriöistäsi ja pienistäkin lipsahduksista.
2. Yritä pitää yrityksen kotipaikka eri käräjäoikeuden alueella kuin omasi. Paikallislehti seuraa yleensä vain oman alueensa velkomusasiota.
3. Älä näyttäydy perheenjäsentesi kanssa yrityksen asioissa, jotta he eivät saa turhaa taakkaa yrityksen vaikeuksista.
4. Älä osallistu kunnallispolitiikkaan. Ehdokkuus tekee sinusta julkkiksen ja vaikeutesi käsitellään paljon näkyvämmin ja pilkallisemmin. Rikosepäilyssä nimesi julkaistaan valtakunnanlehtiä myöten jo ennen oikeudenkäyntiä, toisin kuin vaikkapa murhamiesten ja raiskaajien.
5. Yritä aina pitää pakotie. Jos yritystoiminnassa nousee seinä pystyyn, lähde vaikka opiskelemaan teologiaa.
6. Ja mikä tärkeintä: hanki itsellesi niin hyvä puoliso, että hän tosiaan seisoo rinnallasi ylämäessäkin.

Yleishyödylliset, julkisoikeudelliset ja non-profit yhteisöt

Toimitusjohtajalla ja operatiivisella johdolla on suurempi vastuu, jos omistajaohjaus puuttuu.

Olen joutunut elämäni aikana vastaamaan muutostilanteissa myös yrityksissä, jotka on perustettu vain yhtä selkeää tarkoitusta varten, hoitamaan jokin asia muiden puolesta, yhteisömuotoisesti ja tehokkaammin.
Näissä yhteisöissä ei ole omistajaohjausta. Ei siis ole selkeää omistajaa, joka kertoisi miten toimitaan. Hallitus on usein puhdas luottamusmieshallitus, jolla on rajallisesti aikaa ja jopa osaamista käytettävissä yhtiön hallintoon. Tällaisissa yrityksissä on kokoluokasta riippumatta hallinnollisia riskejä, jotka edellyttävät tehokasta sisäistä tarkastusta.

Toimitusjohtajan käytännön vastuu on paljon suurempi. Ilman selkeää omistajaa olevat organisaatiot alkavat helposti elää omaa elämäänsä ja rakentamaan omaa todellisuuttaan. Yleensä varoja on käytettävissä kohtuullisesti ja niiden käytölle erilaisiin tarpeellisiin hankkeisiin löytyy perustelut. Luottamusmieshallitus on hyvin paljon toimitusjohtajan tietojen varassa ja toimitusjohtaja voi siis viedä hallitusta helposti tahtomattaankin. Hallitus on ns. virallinen hallitus, johon on nimetty henkilöitä esim työ- tai poliittisen tehtävän perusteella. Kokoukset pidetään ja ne ovat varsin muodollisia, koska osakeyhtiölaki niin vaatii.

Miten välttää ongelmat?

1. Tällaisella organisaatiolla tulee olla tiukka ja yksinkertainen, kirjattu hallintotapakäytäntö, joka on jokaisen tiedossa ja hallituksen hyväksymä. Hyvänä lisänä on OECD corporate governance ohjeet.
2. Sisäisen tarkastuksen on hyvä olla ulkopuolinen, hallituksen tehtävään määräämä.
3. Hallituksen tulee löytää toimitusjohtaja, jolla on esittää näytöt siitä että hän asettaa omistajien oikeudet prioriteettilistalla korkeimmalle, tai että hän edes ymmärtää omistajien oikeudet, vaikka omistajataho olisi epäselvä. Toimitusjohtajan tehtäväksi jää käytännössä edustaa omistajia siten että omistajien oikeudet toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla.
4. Läpinäkyvyys, kaikilla tasoilla on vaadittava ehdotonta läpinäkyvyyttä kaikissa asioissa. Esim toimitusjohtajan edut tulisi tasaisin väliajoin käydä läpi hallituksessa.
5. Toimitusjohtajan tulee olla riittävän pätevä taloushallinnossa, jotta hän voi tehokkaasti johtaa organisaatiota. Kyllä, vieläkin numeroilla on merkitystä. Toimitusjohtajalta siis pitää vaatia näyttöä numeroiden ymmärtämisestä.
6. Yksi yli yhden periaate, hallituksella tulee olla kontaktit toimitusjohtajan lähialaisiin, esim. talousjohtajaan ja muuhun johtoryhmään. Raportoinnista hallitukselle on vastattava välillä myös muiden kuin toimitusjohtajan.
7. Hallituksessa on oltava osaamista. On myös oltava aito mielenkiinto.
Tästä palataan kätevästi kohtaan 2. Toimitusjohtajalla on oltava riittävän korkea etiikka ja moraali, vaikka hallitus olisi hieman huonompikin
8. Kohtuullisuus. Osakeyhtiössä omistajat päättävät johdon eduista. Yleishyödyllisissä yhteisöissä on välttämätöntä toimia kohtuullisesti, ikäänkuin arvaten etäisten omistajien ajatukset, vaikka edes hallitus ei niitä arvaisi.
Voisi jopa sanoa että toimitusjohtajan tehtävä on suojata luottamusmieshallitus, eli olla teettämättä hallituksella tyhmiä tai jopa vastuuongelmia aiheuttavia päätöksiä.
9. Yleishyödyllisissä yhteisöissä on yleensä parempi maksaa kohtuullista palkkaa kuin pyöritellä etuja. Edut yleensä aina sumentavat läpinäkyvyyttä ja järjestelmä on selkeämpi ilman etuja. Myös yleiset yksinkertaisuusperiaatteet korostuvat otsikon yhteisöissä.

Sama pätee yhteisön koosta riippumatta.
Motto, hyvä toimitusjohtaja voi paikata huonon hallituksen, mutta hyväkään hallitus ei voi paikata huonoa toimitusjohtajaa.

Älä häiritse, minä istun poterossani

Eräs yrittäjä lausui kerran "urautuneen ja kuolleen ero on vain kuopan syvyys."

Tämä tuli mieleeni lukiessani ja kuunnellessani, taas, keskustelua yritysten harjoittamasta riistosta ja työelämän ongelmista, ammattiliittojen puheenjohtajien lausunnoista ja miksei myös työnantajaliittojen. Miksi me haluamme kärjistää ja yleistää yksittäiset asiat ja tapahtumat?  Mikä poterossa istumisen perimmäinen syy on?  Onko se keskustelukulttuurin puuttuminen vai onko se vain haluttomuus (motiivin puute) muuttaa omia tapojaan ja käyttäytymistään.

Jokainen, joka haluaa katsoa ja kuunnella, näkee että maailma muuttuu kovaa vauhtia. Se tapahtuu, eikä välttämättä hallitusti. Ei voi vain katsoa peruutuspeiliin. Pitää oikeasti avata silmät ja korvat.

Sanotaan että muutos koskee vain meitä vanhempia, meidän tulee oppia uutta. Yhtälailla se koskettaa nuorempia. Nuorille opetetaan kaikenlaisia oikeuksia jo koulussa, työelämässä joutuu huomaamaan että eihän tämä näin mene. Jopa pukeutuminen on joillain hakusessa työpaikalla.

Mielestäni retoriikka on koventunut politiikassa ja yrityselämässä. Erityisesti se on kovaa klikkausuutisoinnissa. Poteroissaan istuvat huutelevat omia huutojaan. Muut otsikoivat. Vastauksia kuunnellaan huonosti. Kärjistyksiä haetaan. Keskustelua ei synny.  Kyynisyys, populismi ja muiden halveksunta näyttävät olevan politiikan arkea. Tällaista esimerkkiä jaamme nuoremmalle sukupolvelle.

En ole lainkaan varma että pidän siitä miten maailma muuttuu. Aivan varmasti haluan kuitenkin ymmärtää, enkä missään tapauksessa sulkea silmiäni ja korviani. Mieluiten yritän sopeutua ja löytää mahdollisuuksia muutoksista.

Jos päätän kuunnella toista avoimin mielin.  Jos päätän yrittää ymmärtää toista ihmistä. Se on mahdollista, eikä edes kovin vaikeaa. 
Itse käyn keskustelua mantelitumakkeeni kanssa. Selitän tumakkeelle että älä panikoi, suutu, loukkaannu. Asioita ne vaan ovat.

Mantelitumakkeesta lisää: http://psychenet.wordpress.com/mielen-tutkimus-ja-hoito/aivot-ja-mieli/

Hintaa emme ole koskaan nostaneet !

Tein pitkään yhteistyötä amerikkalaisen yrityksen kanssa. Yrityksen omistaja oli ylpeä siitä että hän ei ole koskaan nostanut tuotteiden hintoja. Myös minä huomasin sen vuosien varrella. Hinnat olivat aina samat. Toki dollari vahvistui tai heikkeni aika ajoin mutta USD-hinta pysyi.

Miten ihmeessä?  Kaksikymmentä+ vuotta ilman hinnan-nostoa.

Yksi ilmeisin syy oli omistajan laaja näkemys koneiden ja laitteiden kehityksestä. Hänen näkemyksensä mukaan ei ole ongelma tehostaa tuotantoa sen sijaan että nostettaisiin hintoja. Nämä näkemykset ovat toistensa vastakohtia. 20+ vuoden aikana tehokkuutta on nostettu valtavasti.

Omistaja oli myös ensimmäisiä joka uskoi laajasti robottien käyttöön tuotannossa. Hän on investoinut insinööriosastoon, joka ostaa tarpeettomiksi käyneitä koneita muilta ja modifioi sekä modernisoi ne omaan käyttöönsä sopiviksi. Omien sanojensa mukaan näin hän on säästänyt kymmeniä miljoonia vuosien varrella.
Aikanaan syntyi myös tilanne jossa ammattitaitoista työvoimaa ei ollut saatavilla. Mitä teki tämä yrittäjä? Hän perusti ammattikoulun. Kysymykseen "kuinka teillä on varaa perustaa ammattikoulu" hänen vastauksensa oli "kysymyksenasettelu on väärä, teidän tulisi kysyä miten minulla olisi varaa olla perustamatta".

Yrittäjä on myös maahanmuuttaja, joka on aidosti kiitollinen Amerikan hänelle antamasta mahdollisuudesta. Vaikka se suomalaisesta kuulostaa varmasti kornille, näin se on.
Hän on vakaasti päättänyt pitää tuotannon USA:ssa vaikka virta on vienyt Kiinaan ja Aasiaan jo pitkään. Hän on sitkeästi sitä mieltä että riittävän tehokkaalla toiminnalla hän pystyy kilpailemaan "samoilla ehdoilla" minkä tahansa maan kanssa. Hän on myös omasta mielestään saanut nykyiseltä kotimaaltaan niin paljon että "giving back to community" on elämäntehtävä.

Kärkkäimmät ovat jo sitä mieltä että "varmaan riistää työntekijöitä". Itse asiassa yrittäjä on maksanut aina parempia palkkoja kuin sopimukset olisivat edellyttäneet.

Ai niin, yrittäjä on käynyt kansakoulun ja saapui rahattomana ja kielitaidottomana USA:han, on nyt yli seitsemänkymppinen ja johtaa yritystään edelleen joka päivä.

Tämä se vasta omituiselta kuulostaa Suomessa, jossa viisikymppiset passitetaan eläkettä odottamaan.

Millaista on olla tekemisissä yrityksen kanssa, joka tekee kaiken päinvastoin kuin muut. Hienoa.
Kuinka paljon voi oppia ihmiseltä ja yritykseltä. Paljon.

Rock On Tony !

Mitä me oikein päätämme?

Pienen pieni paikkakunta ja kahvilayritys joka on toiminut siellä kymmenen vuotta. Kahvilayrittäjä on maksanut vuokrat, alvit, palkat, tellit, lellit,verot jne. Yrittäjyys on vaihtunut pari kertaa. Lähialueille on noussut ABC- asemia ja muita kilpailemaan kahvinjuonnista.

Pienellä paikkakunnalla on myös työttömien yhdistys, joka nyttemmin on alkanut pitämään omaa kahvilaansa yhteiskunnan tuella (kunta ja valtio). Mitähän tuo ensimmäinen kahvilanpitäjä nykyään miettii maksaessaan ennakkoveronsa, joista osa siis käytetään kilpailevan, mutta kannattamattoman ja yhteiskunnan tukeman toiminnan ylläpitämiseen.

Jos kahvilassa myydään sata kuppia kahvia päivässä ja siitä lohkaistaan vaikka puolet pois, on ennustettavissa että veronsa maksanut kahvilayrittäjä jossain vaiheessa lopettaa ja jäljelle jää yhteiskunnan tukema kahvila. Yksi - yksi = kaksinkertainen tappio.
Mitäs jos tämä yrittäjä ei enää saakaan työtä ja joutuu työttömäksi ?

Laajemmin, en ymmärrä että yhteiskunnan suoralla tuella harjoitetaan eri puolilla maata liiketoimintaa, joka syö erityisesti paikallisten mikro- ja PK-yritysten leipää. Emmekö me todellakaan ole oppineet mitään johdonmukaisesta toiminnasta? Eikö niitä paikallisia mikroyrityksiä pitäisi pyrkiä käyttämään.

Tässäkin tapauksessa kahvilayrittäjä voisi suoraan käydä viemässä osan veroeuroistaan toisen kahvilan kassaan, säästettäisiin edes byrokratiassa.